perjantai 12. toukokuuta 2017

Syöveri

Nimi on jollakin asteella kuvaava, rotan design on peräisin aivojeni syövereistä.

Nimi: Univory Vertex "Syöveri"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Hermafrodiitti.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Luonnonvalkoinen rubiinisilmillä. En osaa määritellä mitään tarkkaa muunnosta tälle (enkä Syyllisyydelle).
Muuta: Teknisesti tämä on valkoista helmimassaa, johon sotkin sekaan keltaista vastaavaa. Ei tainnut tulla ihan niin tasaista kuin halusin, mutta menköön... Ihonvärin sekoittaminen ei ollut ihan simppeli homma, kun ei ole tällä hetkellä valkoista silkkimassaa ollenkaan ja silti piti sopivan vaalea nahka jostakin kehittää. Silmät olisivat olleet liian vaaleat ja aiovttomat ilman pupillia, joten maalasin niihin tummemmalla punaisella pupillit. Teknisesti Syöveri on laadukkaampi kuin Syyllisyys, tai ainakin asento on järkevämpi ja silmät sijoittuneet oikeaan kohtaan.

Luonne on rauhallinen, liikkumaton. Petollinen siten ettei ongelmia välttämättä huomaa ajoissa, koska rotta ei oireile mitään ulospäin.

Syöveri, Syyllisyyden ohella, perustuu uneen, jonka joskus näin. Pelastaakseni mielikuvia piirtelin ja kirjoittelin asioita ylös siinä määrin kuin muistin. Kuten kuvasta voi päätellä, unessa oli kaksi vaaleaa rexiä, kaksinaamainen punainen kissa (jonka aion myös tehdä/kustomoida jostakin joskus!), aggressiivinen agouti hooded uros ja violetti hooded dumbo poikanen (Noksan). Eläimet olivat rescuoituja, ilmeisesti jostakin epäeettisestä eläinkaupasta jossa eläinten hyvinvoinnista ei välitetty. Rotat olivat terraarioissa, ja osassa terroista oli alaikäisiä naaraita (ts. noin viisiviikkoisia) joilla oli jo pesueet alla. Muistan unesta selvimmin juuri sen eläinkaupan tunnelman, sekä sen kun olin tuonut rotat kotiin; järjestin Noksanille ja agoutille äijälle häkkiä, minkä seurauksena uros puri poikaselta jalan irti. Katsastin myös todella ison, sinisen kaappihäkin, jossa ei ollut juurikaan sisustusta vaikka sisällä olikin kaksi vaaleaa rexiä - Syöveri ja Syyllisyys.

Noiden kahden rexin sukupuoli jäi lopulta pimentoon, joten päätin vasta vähän aikaa sitten, että olkoon sitten hermafrodiitteja. Kiharoitahan ne olivat selkeästi, joten massavalinta oli helppo, ja onneksi myös väri.

Sen sinisen häkin aion joskus rakentaa, en saa päästäni mielikuvaa. Tiedän millainen se on - korkea ja kapeahko, ehkä nelikerroksinen, ovi on koko etuseinän pituinen ja samalla ainoa osa, josta näkee läpi. Häkki on niin korkea, ettei sitä voi nostaa tasollekaan vaan se on alhaalta ylös suunnilleen keskivertomiehen pituinen. Unessa minun piti kai nousta jonkun jakkaran päälle nähdäkseni ylätasolla lorvineet rotat.

Minulla on aina outo suhde ja fiilis, kun on kyse rotanhankintaunistani ja niihin liittyvistä peukkureista. Konkretisoin jotain, mitä olen nähnyt nukkuessani, mutten koskaan käytännössä. Tyypillisintä näille unille on valitettavasti se, että ostan jostakin rottia, tai "pelastan" niitä hoitaakseni ne terveeksi ja pitääkseni niitä hyvin. Seurauksena on jossakin välissä kuitenkin katastrofi, eli eläimillä ei todellakaan mene hyvin vaan ne saattavat jopa kuolla, häkit olla liian pieniä, unohdan niiden hoitamiset ja niin edelleen. Kai se on sitä, että pelkään tekeväni vakavia virheitä sitten, kun pystyn hankkimaan rottia oikeasti. Tämä on niin yleistä, että alkaa tuntumaan vähän pakolliselta se hankkiminen.

Kun en nyt minä voi olla se, joka ei osaa pitää elukoistaan huolta... Ei sitä tiedä ennen kuin on oma elämä, oma kämppä ja omat eläimet. Enkä voisi elää ilmankaan mitään elukkaa...

Tämän takia laitan aikaa siihen, kun suunnittelen näitä unirottia ja niiden nimiä. Niissä on jotain moniulotteisuutta ja syvällisyyttä, mitä jostakin rivisekamelskalaisesta tuskin löytyy.    













Syöveri kera Syyllisyyden.

Pitäähän se taas sanoa, se on kuvattava. Ja jotenkin jännästi tuntuu hyvältä tajuta että näillä molemmilla on nimikkopeukkurit nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olokee sitte immeisiks.